tiistai 19. helmikuuta 2019

QAnon - vahvistettu kuuluvaksi Trumpin lähipiiriin

Sunnuntaina nähtiin kolme tapausta, joissa Trump twiittasi alle minuutin sisällä siitä, kun QAnon oli lähettänyt viestin.


Vastaavia tapauksia on lukuisia, mutta sattuman todennäköisyys pelkästään näiden viestien ajoitukselle on yksi sadastakymmenestä miljoonasta:  

https://voat.co/v/QRV/3046355

Ts. on tilastollisesti mahdotonta, ettei Q ole tietoinen siitä, milloin Trump aikoo twiitata.

Ts. Q kuuluu Trumpin lähipiiriin.

Ts. Q ei ole larppaaja (live roolipelaaja).

Jos Q-ilmiöön jättää tutustumatta, koska pitää sitä larppina, perustelu on kestämätön.

Jos Q:hun jättää tutustumatta muista syistä, esim. koska pitää sitä negatiivisena USA:n hallinnon psyoppina (psykologisena operaationa), niin perustelu on kestävämpi, mutta silti kyseenalainen, sillä kyseessä olisi suurin ja laajalle levinnein vahvistettu vastaava operaatio maailmassa ja sellaisenaan historiallinen.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Mediakohut ja uutisankat

Vuosi on vasta aluillaan, mutta olemme jo nähneet kaksi näkyvää kohua, joissa media on vähintäänkin ylireagoinut tapauksiin, jotka vaikuttivat aluksi sopivan täydellisesti sen narratiiviin.

Tammikuussa yhdestä lyhyestä videotallenteesta pääteltiin, että ryhmä MAGA [tehdään Amerikka jälleen mahtavaksi] -hattuisi nuoria oli estänyt intiaanimiehen ja Vietnamin sodan veteraanin liikkumisen ja käyttäytynyt häntä kohtaan muutenkin rasistisesti.

Nopeasti kävi ilmi, etteivät nuoret olleet asettuneet kenenkään eteen, vaan mies saapui paukuttamaan rumpua heidän naamaansa. Lisäksi ainoat, jotka olivat huudelleet rasistisia huutoja, olivat ryhmä mustia juutalaisia. Eikä intiaanimies ollut sen koomin Vietnamin sodan veteraanikaan.

Kolme viikkoa sitten Empire-sarjan amerikkalaisnäyttelijä Jussie Smollett väitti, että hänen kimppuunsa oltiin käyty rasistisesti ja homofobisesti ja media oli jälleen takajaloillaan, myös Suomessa. 

Hänen mukaansa hyökkääjät olivat huutaneet ”tämän olevan MAGA-maata”, pahoinpidelleet häntä ja asettaneet hirttosilmukan hänen kaulaansa.
Totuus vaikuttaa tässäkin tapauksessa olevan jotain aivan muuta, sillä Smollett ilmeisesti maksoi kahdelle nigerialaisille tuttavalleen pahoinpitelyn lavastamisesta.

https://www.cbsnews.com/…/jussie-smollett-case-brothers-sa…/

Oliko kyseessä vain julkisuustempusta, johon media ymmärrettävästi tarttui, vai jostain isommasta?

Yhdysvalloissa lynkkaus ei toistaisesti ole ollut liittovaltion rikos. Nyt sen lisäämisestä on tehty lakialoite ja alullepanijat ovat käyttäneet Smollettin tapausta sen perusteluna. Senaattori Corey Booker sanoi, ettei ”lynkkaus ei ole vain muinaisjäännös” ja osoitti Smollettin tapausta.

https://thehill.com/…/430023-senate-passes-bill-to-make-lyn…

Qanonin kommentoi tapausta eilen ja sanoi, että kyse on enemmän kuin sattumasta ja että episodilla haluttiin varmistaa lain läpimeno.
 
https://qmap.pub/read/2768

Mike Rothschild, joka on ottanut tehtäväkseen taistella QAnonia vastaan, kuitenkin pitää teoriaa täysin hulluna. Lisäksi yhtä päätön on hänen mielestään ajatus, että lakia valmistellaan estämään syvän valtion rikollisten hirttäjäiset, kun heidän rikoksensa paljastuvat.

https://twitter.com/rothschildmd/status/1097269858008326144

Q ei kuitenkaan maininnut viestissään mitään syvästä valtiosta tai rikollisten hirttämisestä. Mistä Mike puhuu?

lauantai 16. helmikuuta 2019

Mitä Ranskassa tapahtuu?

Tilanne on Ranskassa tulenarka, keltaliivimielenosoitusten jatkuessa tänään jo neljättätoista viikkoa.

Tavatessaan Italian hallituspuolueen 5-tähden liikkeen johtajaa ja maan varapääministeriä Luigi Di Maiota, yksi Ranskan keltaliiviliikkeen johtajista, Cristophe Chalencon, sanoi maan olevan sisällissodan partaalla.

“Meillä on ihmisiä, puolisotilaallisia joukkoja, jotka ovat valmiita puuttumaan tilanteeseen, koska myös he haluavat kaataa hallituksen. Tänään kaikki on rauhallista, mutta olemme sisällissodan partaalla.”

”Tiedän, että vaarannan paljon. Minua voidaan ampua päähän minä hetkenä hyvänsä. Mutta en välitä. Puolustan vakaumuksiani. Koska jos minua ammutaan päähän – Macron joutuisi giljotiiniin.”

“Olemme nyt saavuttaneen sen asteen vastakkainasettelussa, että myös Macron kaatuu, jos minä kaadun. Ihmiset murtautuisivat Elysee-palatsiin ja tuhoaisivat kaiken, hänet, hänen vaimonsa ja koko ryhmän.”


https://www.express.co.uk/news/world/1087990/yellow-vest-protests-Cristophe-Chalencon-france-italy-germany-emmanuel-macron-luigi-di-mai

~

Keltaliivien maailmankuvasta saatiin mielenkiintoista tietoa, kun ranskalainen Le Point-lehti teetti niistä tutkimuksen IFOP-mielipidemittaustoimistolla.

Keltaliivejä tukevista ranskalaisista 46 % oli sitä mieltä, että massamaahanmuutto on osa eliitin kansanvaihtosuunnitelmaa. Niiden joukossa, jotka olivat osallistuneet suoraan toimintaa, kuten mielenosoituksiin, osuus oli vielä korkeampi, 59 %.

Peräti 62 % keltaliiveistä oli sitä mieltä, että terveysministeriö toimii yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa piilottaakseen rokotteiden haittavaikutuksia kansalta. Luku oli merkittävä myös tavallisten ranskalaisten joukossa, 44 %.

44 % keltaliiveistä piti sionistien maailmanlaajuisesta salaliittoa totena. Muista ranskalaisista tähän uskoi 22 %.

https://www.lepoint.fr/societe/40-des-gilets-jaunes-sont-tres-complotistes-11-02-2019-2292441_23.php

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Kehityksen suunta

Kuvitellaan toinen asuttu planeetta avaruudessa, jonka asukkaat elävät henkisesti tasapainoista elämää sopusoinnussa toistensa ja ympäristönsä kanssa.

Millaista elämä siellä olisi?

Uskallan väittää, että harva kuvittelee tilanteen, jossa aikuiset hurraavat hyper-seksualisoidulle pienelle lapselle:


tai sen, että jos lapsille kerrotaan, että ”sukupuolia on kaksi”, tämä on tuomittavaa ’transfobiaa’:

https://yle.fi/uutiset/3-10644082

"Kehityksen" suunta on planeetallamme totaalisen väärä.

Ei ihme, että olo on täällä usein tämä:

maanantai 11. helmikuuta 2019

Unkarin tuki Trumpin muurille

Unkarin ulkoministeri Péter Szijjártó tukee Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin pyrkimyksiä muurin rakentamisesta USA:n etelärajalle.

“Ymmärrämme todella hänen pyrkimyksiään suojella Yhdysvaltoja ja sen kansaa laittomalta maahanmuutolta ja jos esität ammatillisen kysymyksen, voin kertoa, että olemme ymmärtäneet hyvin selvästi omasta esimerkistämme – ja suojeltava rajamme on paljon lyhyempi kuin teidän paineen alla oleva etelärajanne – ymmärrämme, että ilman fyysistä infrastruktuuria, on käytännössä mahdotonta, on mahdotonta varmistaa, ettei laittomia siirtolaisia tule sisään,” hän sanoi.

Szijjártó kertoo vuoden 2015 vaikeasti tilanteesta ja kertoo Unkarin rakentaman aidan olleen tehokas maahantunkeutumisen estämisessä.

“He [pakolaiset] kieltäytyivät minkäänlaisesta yhteistyöstä viranomaisten kanssa; he eivät menneet määrätyille pakolaisille tarkoitetuille alueille; he valtasivat julkiset tilat; he uhkailivat ihmisiä; heidän käytöksensä pelotti ihmisiä.”

“He miehittivät juna-asemat, tukkivat junaraiteet, tukkivat moottoritiet… Nämä ihmiset, jotka tulivat Unkariin laittomina pakolaisina eivät osoittaneet mitään kunnioitusta lakejamme, elämäntapaamme, käytöstapojamme, kulttuuriamme ja ihmisiämme kohtaan ja tämä on mahdotonta hyväksyä.”

“Pidämme rajavalvontaa valtion velvollisuutena, koska valtion velvollisuus on huolehtia maan ja sen kansalaisten turvallisuudesta,”
hän sanoi.

“Käytännössä mitä voin kertoa teille on, että huolimatta jatkuvista yrityksistä murtautua sisään, onnistumme turvaamaan rajan, koska jos sinulla on fyysinen infrastruktuuri, ja sinulla on siellä hyvin koulutettu henkilökunta, voit käytännössä tehdä mahdottomaksi ihmisten laittoman rajanylityksen.”

https://www.breitbart.com/…/exclusive-hungarian-govt-prais…/

Media on kertonut, että Trump haluaa muurin suurin piirtein siksi, koska lupasi sen äänestäjilleen (ja on rasisti). Hyvin vähille maininnoille ovat jääneet perustelut mm., että yli kymmenen tuhatta lasta salakuljetetaan vuosittain rajan yli, usein seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi.

https://inhomelandsecurity.com/sex-trafficking-border/

Vaikka meillä rajavartiolaitoksen uusi päällikkö sanookin, että ”eihän sivistysvaltio, oikeusvaltio, pysty tänä päivänä estämään fyysisesti, että ihmiset tulevat,” niin kenties myös Suomi voisi seurata Unkarin esimerkkiä ja rakentaa Ruotsin rajalle vastaavan aidan?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Venäjä-vehkeily levy pyörii

Yle on jälleen julkaissut sivuillaan pitkän artikkelin Trumpin kampanjan kuuluisista Venäjä yhteyksistä. [1]

Muellerin tutkimus on jatkunut jo kohta kaksi vuotta, eikä se ole edelleenkään löytänyt ainuttakaan amerikkalaista, joka vastaisi sen mandaattia: ”etsiä linkkejä ja/tai koordinaatiota Venäjän valtion ja Trumpin kampanjaan liittyvien henkilöiden välillä.”

Täysin vaaleihin riippumattomista ja erilaisista oikeusteknisistä rikoksista syytteitä on kyllä piisannut.

Aivan kuten keskiajan inkvisiittoriakaan, tämä ei heilauta Ylen toimittajan uskoa, vaan erityisesti Trumpin tutkimusta kohtaan osoittama kritiikki on todiste hänen syyllisyydestään, joka tullaan kyllä aivan pian osoittamaan.

Mainitsematta jäävät seikat, jotka ovat viime aikoina edelleen rapauttaneet syytteiden uskottavuutta.

Yksi tutkimuksen alullepanneista pääkomponenteista oli Clintonin kampanjan ja demokraattipuolueen tilaaman ja maksaman nk. ”kusikansio”, jonka mukaan Kremlillä on Trumpista häntä vahingoittavaa materiaalia.

Aiemmin oli väitetty ainoastaan, että kansion tiedot tulivat ”Kremliä lähellä olevilta lähteiltä.”

Näin ei kuitenkaan näytä olevan, sillä kansion tuottaneen Fusion GPS:n palkkaama entinen CIA:n työntekijä Nellie Ohr, jonka tehtävänä oli tutkia Trumpia ja hänen lähipiiriään, kertoi viime vuoden lokakuussa kongressin kuulemistilaisuudessa, että yksi yrityksen käyttämistä lähteistä oli ollut ukrainalainen parlamentaarikko Serhiy Leshchenko.

Leshchenko oli näkyvä hahmo jo presidentinvaalikampanjan aikana ja kommentoi mm. elokuussa 2016 Financial Timesin haastattelussa, että: ”Trumpin presidenttiys muuttaisi Yhdysvaltain Ukraina-myönteisen ulkopolitiikan. Itselleni oli tärkeää näyttää ei vain korruptionäkökulma, vaan se että Trump on Venäjä-myönteinen ehdokas, joka voi murtaa geopoliittisen tasapainon maailmassa.” [2]

Muutenkin väitteet ovat olleet viime aikoina vastatuulessa. Eräs tärkeä todiste vehkeilystä on ollut Trump-tornitalon tapaaminen kesäkuussa 2016, jossa Trumpin poika Trump Jr. tapasi venäläisen asianajajan Natalia Veselnitskayan, joka oli luvannut Clintonista vahingoittavaa tietoa.

Eritoten demokraattipuolueen äänekäs Trump-kriitikko Adam Schiff on syyttänyt juniorin olleen yhteydessä Trumpiin soittaessaan salattuun numeroon tapaamisen yhteydessä. Senaatin tiedustelukomitean mukaan näin ei kuitenkaan ollut. [3]

Sen sijaan tiedämme kyllä täysin kiistattomasti, että samaisen aiemmin mainitun Fusion GPS:n perustaja Glenn Simpson tapasi Veselnitskayaa sekä ennen että jälkeen tapaamisen. [4]

Schiffin uskottavuus puolueettomana kommentaattorina rapautui tällä viikolla lisää, kun myös hänen paljastettiin tavanneen Simpsonin viime kesäkuussa Aspenissa. [5]

Trumpin virkaatekevän oikeusministerin Matthew Whitakerin mukaan Muellerin tutkimus on tulossa päätökseen ja Venäjä-narratiivin tapsia myöten nielleitä Trumpin vastustajia kehoittaan varautumaan sen löydösten suhteen pettymykseen. [6,7]

Hiipuvaa hiillosta yritetään kohentaa siirtämällä fokusta demokraattienemmistöisen edustajainhuoneen tiedustelukomitealle ja sen puheenjohtajalle Schiffille, mutta merkit eivät ole senkään suhteen hyvät.

Kokonaisuudessaan Trumpin vastaisen kampanjan jo nyt tunnetut tiedot tekevät siitä de facto suurimman koskaan paljastetun salaliiton, johon osallistuivat Obaman hallinto, Clintonin kampanja, demokraattipuolue, monet republikaanipoliitikot, läntiset tiedustelupalvelut, ja valtamedia miltei kokonaisuudessaan. [8]

Valitettavasti Yle ei vieläkään ole saanut asiasta tietoa, mutta totuudella on se ominaisuus, että se tulee kyllä aikanaan julki, vaikka sitä kuinka pyrkisi patoamaan.



1. https://yle.fi/uutiset/3-10638435
 

2. https://dailycaller.com/2019/02/06/nellie-ohr-fusion-gps-leshchenko-ukraine/

3.https://www.foxnews.com/politics/don-jr-calls-out-schiff-following-reports-that-mysterious-blocked-phone-calls-werent-to-trump

4. https://www.cnsnews.com/news/article/susan-jones/fusion-gps-glenn-simpson-dined-russian-lawyer-after-her-meeting-trump-tower

5. https://thehill.com/hilltv/rising/429041-adam-schiff-glenn-simpson-and-their-forrest-gump-like-encounter-in-aspen

6. https://www.nytimes.com/2019/01/28/us/politics/mueller-investigation-whitaker.html

7. https://www.politico.com/story/2018/10/19/mueller-investigation-findings-914754

8. https://drive.google.com/file/d/1BccUDBQQXmEWFtOGbpt5bZz6xNPZ3X98/view

perjantai 8. helmikuuta 2019

Aurinkomyrsky - osat 1, 2, 3, 4



Osa 1:

Istuin Rauhanniemen saunan kipakoissa löylyissä. Sen öljylämmitteinen kiuas on harvinaisuus Suomessakin.


Nojasin selkäni kuumiin seinälautoihin ja kuuntelin sivukorvalla vieressäni istuvien miesten keskustelua.


”Onko viikonloppuna mitään mielenkiintoista tiedossa?”


”Huomenna julkaistaan Trumpia koskeva paljastuskirja.”


”Jaa.. Seuraatko tarkastikin USA:n politiikka?”


”Kyllä olen seurannut. Trump on tietysti jo valmiiksi leimannut kirjan valeuutiseksi.”
 

”Mutta eikö kaikki ole nykyään vähän fake news.”

Hymynkare nousi kasvoilleni.


Ulkona Näsijärvi oli peittynyt paksuun sumuun. Näkymässä oli jotain toismaailmallisen seesteistä.


Aika tuntui juoksevan siivillä, sillä vain neljä lyhyttä vuotta aikaisemmin olin saunonut täysin toisenlaisessa seurassa 350 kilometriä Tampereelta itään.


Kauniissa keskikesän illassa katselimme välkehtivää Laatokan selkää entisen Lahdenpohjan kauppalan lähellä. Jossain horisontin takana siinsivät Valamon luostarin turkoosinsiniset kupolit.


”Tästä sinun ideastasi.. Tiedätkö, olen ollut näissä hommissa 60-luvun lopulta lähtien, enkä edes Brežnevin hulluimpina vuosina kuullut mitään noin päätöntä. Väität tosissasi, että sinulla on suunnitelma USA:n presidentin valitsemiseksi,” harmaahiuksinen raamikas mies sanoi yrittämättä peittää huvittuneisuutta äänessään.


”Ja että tämä presidentti vielä omakätisesti romahduttaisi länsimaiden luottamuksen omaan mediaansa ja instituutioihinsa.”


"Olen aina tiennyt, että te suomalaiset olette hulluja, mutta että näin hulluja.”

Hän oli aloittanut sotilasuransa VDV-maahanlaskujoukoissa, jonka sanottiin olevan yksi Puna-armeijan vaativimmista yksiköistä. Edelleen lähestyessään seitsemääkymmentä ikävuotta hänen olisi voinut kuvitella johtavan laskuvarjojääkärikomppanian hyökkäystä.


”En pyydä muuta kuin, että välität ehdotukseni eteenpäin,” sanoin ja nostin Baltika-oluen huulilleni.


Nyt kävellessäni Hervannan valtaväylää ylittävää siltaa kohti keskustaa, kaivoin puhelimen taskustani. Valitsin softapohjaisen salausohjelman ja näppäilin sen näyttöön numeron ulkomuistista: +7 Venäjän suuntanumeron, 495 Moskovaan ja lopuksi активные мероприятия (aktiivinen toiminta) yksikön alanumeron.
 

Puhelimeen vastasi tuttu ja kaunis naisääni.
 

Vaikka olisin mielelläni vaihtanut Natashan kanssa muutaman sanan, tiesin kokemuksesta, ettei muodollisuuksia virallisessa kommunikaatiossa arvostettu, ja menin suoraan asiaan:
 

”Siirtykää operaation seuraavaan vaiheeseen.”

Osa 2:

Natasha nousi tuolistaan ja suoristi uniformunsa sinistä hametta. Se oli hieman liian pitkä hänen makuunsa, mutta palvelusohjesääntö ei tässäkään seikassa joustanut senttiäkään.


Ulkona ikkunan takana moskovalaiset kiirehtivät sankassa lumipyryssä puolustusministeriön päärakennuksen viereisestä Arbatskaya metroaseman sisäänkäynnistä sisään.


Moskovan maaperä oli kuin reikäjuustoa, sitä halkoi yli kolmesataa kilometriä metrotunneleita ja saman verran huolto- ja muuta verkostoa.


Kun metron rakentaminen 1930-luvulla aloitettiin, sisällytettiin suunnitelmaan tunnelit myös viranomaiskäyttöön. Kaikki moskovalaiset tiesivät tarinan toisesta metrosta, jonka sanottiin johtavan Kremlistä hallinnon tärkeimpiin kohteisiin.
 

Tarina ei täysin pitänyt paikkaansa, sillä useimpiin viranomaiskäyttöön tarkoitettuihin tunneleihin oli asennettu eräänlainen hihnallinen kuljetusjärjestelmä, joka ohjasi kuuden istuttavan kuomullisen hytin suoraan valitulle asemalle.
 

Natasha nousi kyydistä Lefortovon puiston alla sijaitsevan aseman 61 kohdalla.

Tai asemaksi sitä ei oikein voinut kutsua, sillä se oli vain lyhyt käytävä, jonka päässä oli hissi. Oven viereisen lukulaitteen valo muuttui puolustushallinnon henkilökortilla punaisesta vihreäksi.

Hän astui mustilla pitkäkorkoisissa kengillä kynnyksen yli ja painoi nappia numerolla -58. Monet hämmästelivät miten naisen onnistui liikkua tuollaisilla koroilla Moskovan talvessa.
 

Hissi kiihdytti alaspäin ja Natasha tunsi kasvavan paineen korvissaan.
 

Alhaalla odottivat vielä puuduttavan pakolliset iris- ja turvatarkastukset, ennen kuin hän saapui tutun oven luokse. Sen sähkölukko antoi särähtävän äänen ja avautui.
 

Pöydän takana istui hänen esimiehensä eversti Andrei Fomakina. Kuivakka mies, josta ei saanut huumoria irti puristamallakaan. Joku väitti, ettei edes Russki Standardista ollut tehtävään.
 

”Sain puhelun Suomalaiselta,” Natasha sanoi.
 

Andrei nosti katseensa tietokoneensa näytöltä ja olkapäiden kultaiset arvomerkit heijastivat loistelamppujen valoa välähtäen. Natasha mietti usein vahasiko mies ne joka aamu.
 

”Kerro minulle vielä kerran miksi tämä tšuhna antaa meille käskyjä.”
 

”Kuten tiedät, hänellä on, syystä tai toisesta, Pomon luottamus.”
 

Natasha tiesi enemmän, mutta hän oli antanut sanansa ja hänelle sana painoi enemmän kuin virkavelvollisuus esimiehelleen.
 

”Tarvitsen pääsyn dokumenttikansioon 89335632-ЮЗ,” hän sanoi ja sipaisi vaaleat hiuksensa korvansa taakse. Niin hän teki usein peittääkseen hermostuneisuuttaan.
 

Monet olivat nähneet videon, jossa Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev kertoo toimittajalle uuden presidentin vastaanottavan ydinasesalkun lisäksi kansion, joka sisälsi tietoja maan ulkopuolisten sivilisaatioiden toiminnasta Venäjällä. Useimmat uskoivat hänen vitsailleen, mutta tosiasiassa kyse oli eräästä maan tarkimmin vartioidusta salaisuudesta.
 

Kansio käsitti laatikollista materiaalia; yli kymmenentuhatta sivua tekstiä, kuvia ja tunteja videomateriaalia.
 

”Lennän ulkoministeriön koneella huomenna Helsinkiin,” Natasha sanoi ja toivoi ettei Andrei sanonut enää mitään. Hän ei jaksanut loputonta väittelyä ja lisäksi häntä väsytti ja jokin kertoi, että hän tulisi tarvitsemaan lepoa.
 

~
 

Myös Ratakadulla paloivat valot myöhään. Heikki Peltonen istui tumman jugend-kirjoituspöydän takana ja nojasi käsiinsä. Uuden tiedustelulain läpimenon varmistaminen oli ollut poikkeuksellisen vaikea tehtävä.
 

Huoneen ovi avautui ja sisään astui Supon apulaispäällikkö Kai Heikinheimo. Peltonen vihasi sitä, että hänen huoneeseensa tultiin ilmoittamatta ja Heikinheimo tiesi tämän hyvin.
 

He olivat opiskelleet samaan aikaan Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Peltonen kahta vuosikurssia edempänä, mutta yhdessä he olivat tiivistäneet sen tiedekuntajärjestön Pykälän kontakteja erityisesti yhdysvaltalaisiin yliopistoihin. Peltonen oli lisäksi ollut se, joka myöhemmin kutsui Heikinheimon Vapaamuurareiden Helsingin Viisikanta-loosin jäseneksi.
 

”Jair soitti. Asialla on kiire. Ei halunnut kertoa enempään puhelimen välityksellä,” Heikinheimo sanoi.

Jair Mizrahi, israelilainen liikemies, oli ollut Peltosen pääkontakti, kun Mariankatu 3:ssa sijaitsevan vanhan meritullikamarin myynti junailtiin vuonna 2014 ortodoksijuutalaiselle Chabad Lubavitch-yhdistykselle. Yhdistys tunnettiin tiedustelupiireissä yleisesti Israelin tiedustelupalvelun Mossadin edustustona.
 

”Ja nyt tämä? Mitä helvettiä?” Peltonen tiesi, ettei Yael koskaan ollut yhteydessä ilman painavaa syytä. Hän ja tarttui puhelimeen ja painoi sihteerinsä pikavalintaa.

”Auto eteen välittömästi ja ilmoita Halla-Aholle, että tapaamisemme siirtyy huomiseen.”

Osa 3:

Venäjän ulkoministeriön Dassault Falcon 2000 yksityiskone laskeutui Helsinki-Vantaalle lumen pöllytessä puidenlatvojen korkeudelle.


Talvi oli ollut poikkeuksellisen kylmä koko pohjoisella pallonpuoliskolla, Yhdysvalloissa oltiin hätyytelty jopa historiallisia pakkasennätyksiä.


Kone rullasi liiketerminaalin lähellä odottavan diplomaattikilpisen Volkswagen Transporterin viereen.


Autosta nousi kaksi vahvarakenteista miestä, jotka harppoivat tasatahtia kohti konetta. Heidän viralliset lähetystön tittelinsä, mediakoordinaattori ja kiinteistöpäällikkö, eivät suoranaisesti vastanneet miesten todellisia tehtävänkuvia.


Natasha astui koneen portailta lumiselle asfaltille. Hän oli vaihtanut puolustusministeriön uniformunsa farkkuihin ja toppatakkiin. Kengät olivat talviversiota, mutta niissäkään hän ei luopunut koroista, vaikka pituudesta olikin hieman tinkinyt.


”Nostakaa ruumasta laatikko kyytiin. Siihen on stanssattu ЮЗ-loppuinen koodi.”
 

Kun musta metallilaatikko oli kyydissä, hän sanoi kuljettajana toimivalle miehelle:
 

”Aja terminaali kakkosen pikapaikoitusalueelle. Suomalainen odottaa meitä siellä.”

~


Oli alkamassa operaation kriittisin vaihe. Koko nelivuotinen suunnitelma oli toteutettu tätä tarkoitusta varten.


Oliko viestintä varmasti pysynyt murtamattomana?


Suomalaiset eivät minua huolettaneet, mutta varsinkin israelilaiset olivat edistyneet salausteknologian avaamisessa viime vuosina. GRU vakuutti viestintäohjelman olevan edelleen täysin turvallinen, mutta en ollut itse asiasta yhtä vakuuttunut.


Kohti ajoi auto Venäjän diplomaattikilvillä, pysähtyi kohdalleni ja sen takaovi liukui auki.


”Mukava nähdä sinua jälleen. Ja tervetuloa Suomeen,” sanoin autossa istuvalle tutulle naiselle.


~


”Auto jatkaa Kehä kolmosta eteenpäin. Eivät käänny Tuusulanväylälle.”


Peltonen, Heikinheimo ja Jair istuivat komentoauton takaosassa Käpylän ABC:n parkkipaikalla. Vaikka Peltonen tiesi, ettei operaatiopäällikkö arvostanut hänen puuttumistaan operaation kulkuun, ei hän malttanut olla tarttumatta tangenttiin.


”Autoa ei saa päästää lähetystölle asti! Ajavat luultavasti Lahdenväylän kautta. Varayksiköt välittömästi Porvoonväylän liittymälle.”


~


Liian kovaa, se tulee liian kovaa.


”Осторожно!” huusin, mutta liian myöhään.


Auto törmäsi kovalla vauhdilla Transporterin peräkulmaan. Vaikka kuljettaja teki kaikkensa pitääkseen auton suorassa, ei se onnistunut lumisella tiellä. Pakettiauto osui nokka edellä lumivalliin, kääntyi poikittain ja pyrähti katolleen tien sivuun.


Korvani soivat ja käteni oli puutunut. Vaivalloisesti avasin silmäni.


Kesti hetken ennen kuin ymmärsin mitä oli tapahtunut. Salaus oli murrettu.
 

”Saatana.”

Oliko koko operaatio vaarantumassa?


Hain katseellani Natashaa ja kuin ihmeen kaupalla hänkin näytti ainakin päällepäin vahingoittumattomalta.


”Nopeasti, tarvitsemme kansion ”солнечный шторм”, tuhoa loput.”


Natasha näppäili tunnuksen laatikon kyljessä olevaan näppäimistöön, avasi sen ja nosti sieltä kellastuneen mapin. Hän sulki kannen ja näppäili uuden koodin. Laatikon saumoista nousi mustaa savua.


Olimme Malmin lentokentän vieressä. Kenties oli vielä mahdollisuus, mutta erittäin riskialtis sellainen. Ei ollut muuta vaihtoehtoa.


”Pidättele heitä,” sanoin venäjäksi auton etuosassa päätään hierovalle miehelle. Toinen roikkui liikkumattomana turvavöiden varassa.
 

Avasin oven ja kahlasimme hangessa teräs- ja peltiyritysten keskelle ja siitä Tattariharjuntielle. Takaa kuului kamppailun ääniä.
 

”Minne olemme menossa?” Natasha kysyi hengästyneenä.
 

”Yhdysvaltain suurlähetystöön.”
 

”Mitä helvettiä?!”
 

”Ei ole aikaa selittää.”
 

Jatkoimme juoksuamme. Takoraudantien kohdalla näytin kädellä suunnan vasemmalla ja käännyin katsomaan taakseni. Kaksi hahmoa lähestyi juosten muutaman sadan metrin päästä.
 

Painoin Takoraudantie 3:n kohdalla vartijankopin summeria.
 

”Kuka olette?” kopissa istuva mies USA:n lippu käsivarressaan kysyi.
 

”Tehkää minulle iristarkitus.”
 

”Kuka olette?”
 

”Tehkää minulle iristarkistus! Nopeasti!”
 

Hän painoi nappia ja iristunnistimen viereen syttyi vihreä valo. Vein silmäni sen eteen ja odotin.
 

Pääsyluokitus: ”Q-TSRD.” Hän ei ollut koskaan nähnyt tällaista pääsyluokitusta, mutta näytöllä luki: ”Access granted.” Kesti hetken, ennen kuin vartija sai sanan suustaan.
 

”Ja kuka tämä nainen on?”
 

”Hän on kanssani.”
 

~
 

”He menivät sisään.”
 

”Menivät sisään?! Miten niin menivät sisään?” Peltonen huusi niin, että autoaan tankkaava nainen kääntyi katsomaan parkkiruudussa seisovaa harmaata pakettiautoa.

Osa 4

Saavuimme edelleen hengästyneinä pieneen harmaaseen eteisaulaan.

Hetken kuluttua vastakkainen ovi aukesi ja sisään astui mies sinisessä puvussa ja taakse kammatuissa tummissa hiuksissa.

“Tervehdys! Nimeni on Alex Freeman, USA:n Suomen lähetystön turvallisuuspäällikkö. Mikä saa teidät vierailemaan luonamme tänään?” mies sanoi suomeksi vahvalla aksentilla.

”Oli ystävällistä, että saimme tulla kylään. Emme vaivaa teitä pitkään. Pyytäisin ainoastaan, että saisin soittaa yhden puhelun, mieluusti salatulla linjalla ja yksityisesti,” vastasin.

Miehen kasvoilta ei ollut luettavissa mitään hänen mielenliikkeistään, tai oliko sellaisia ylipäätänsä.

”Totta kai, tätä tietä,” hän vastasi ja viittasi kädellä oven suuntaan.

Oven takana odotti yhtä harmaa käytävä.

”Mitä pidät sivukonttoristamme? Eihän tämä kummoinen ole, mutta hyllykilometrejä piisaa. Meistä ei moni tiennyt, ennen kuin Helsinki Times kirjoitti sen jutun. Sen jälkeen olemme saaneet olla hätistelemässä uteliaimpia aidan takaa,” Freeman sanoi naurahtaen ja harppoi eteenpäin.

”Tässä, voitte käyttää tätä huonetta. Niin, kenelle puhelu tilataan?”

”Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston tiedustelupäällikölle vara-amiraali Martin Millerille.”

Freeman nyökkäsi ja sulki äänieristetyn oven perässään.

Ikkunattomassa huoneessa oli ainoastaan metallinen pöytä, sen ympärillä neljä tuolia ja pöydällä konferenssipuhelin.

”Mitä helvettiä tämä on?” Natasha kuiskasi, ja näytti siltä, että oli valmis syöksymään pöydän yli saadakseen vastauksia.

”Lupaan selittää. Myöhemmin,” vastasin.

Puhelin pöydällä soi ja painoin vastausnäppäintä.

”Linja on tilattu ja salattu. Oletteko valmiita vastaanottamaan puhelun?” naisääni kysyi englanniksi.

”Kyllä.”

Kaiuttimesta kuului tuttu ääni.

”Hello, with whom am I speaking?”

”Hello Martin, it’s Finn here.”

"Well hello, it’s nice to hear from you again.”

Kolmekymmentä vuotta laivaston tiedustelutehtävissä olivat koulineet Martinista kivikasvoisen tiedusteluammattilaisen, mutta olin silti aistivinani hänen äänessään häivähdyksen hämmennystä ja kenties pelkoakin. Tätä puhelua ei pitänyt koskaan soittaa. Jokin oli mennyt vikaan.

”Tarvitsemme kuljetuksen. Nopean sellaisen. Jos saan ehdottaa, ymmärtääkseni teillä on siihen soveltuvaa kalustoa täältä noin sata kilometriä etelään.”

”Ymmärrän. Järjestän asian. Jumalan siunausta,” hän sanoi ja päätti puhelun.

~

Neljä minuuttia myöhemmin 120 kilometriä Tattarisuolta lounaaseen USA:n armeijan UH-60 Black Hawk helikopteri nousi ilmaan Ämarin lentotukikohdasta ja suuntasi kohti rannikkoa.

Yksitoista minuuttia myöhemmin se oli saavuttanut Suomen ilmatilan.

Suomen Naton kanssa sopiman isäntämaasopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa mainittu ”Suomen ilmatilan rajoittamaton käyttö tilanteen niin vaatiessa” mahdollisti sen, ettei lentäjän tarvinnut edes ilmoittautua lennonjohdolle.

Lennonjohto Helsinki-Vantaalla ja tutkamiehistö Santahaminassa seurasivat kyllä tätä yllättävää lentoa Suomenlahden yli, mutta heidän näytöillään se pysyi koko ajan tehtävää suorittavana ja ilmatilaan etuoikeutettuna vihreänä ”omana.”

~

Freeman ei tiennyt kuka tämä USA:n energiaministeriön korkeimman turvallisuusluokituksen omaava suomalainen oli tai miten se ylipäätänsä oli mahdollista. Ja vielä vähemmän kuka oli hänen seuralaisensa.

Hän nosti luurin ja soitti pääesikunnan kontaktilleen everstiluutnantti Matti Huikarille, johon hän oli tutustunut jo 2000-luvun alussa Baltimoressa puolustusjärjestelmämessuilla.

”Matti, Alex täällä, meillä on täällä.. hmm.. sanoisinko erikoislaatuinen tilanne,” hän sanoi ja summasi tapahtumat niin hyvin kuin kykeni.

”Outoa. En osaa sanoa mitään. Kyselen asiasta. Soitan sinulle takaisin.”

~

Black Hawk laskeutui Takoraudantie 3:n parkkipaikalle ja pöllytti lunta korkealle ilmaan. Kävelimme sitä kohti ja jokin sanoi minulle, että meidän oli syytä kiihdyttää askelia.

~

”Terve! Olen everstiluutnantti Matti Huikari, meillä on USA:n suurläh...”

”Tiedän! Pysäyttäkää heidät!” Heikinheimo huusi puhelimeen.

~

Kopterin lavat halkoivat ilmaa korkealla puidenlatvojen yläpuolella. Alapuolella suurlähetystön rakennuksen sivuovesta juoksi viisi miestä ja ainakin yhden kädessä näkyi pistooli.

”Koodinaatit 61 astetta, 12 pilkku 125 minuuttia pohjoista ja 21 astetta, 43 pilkku 873 minuuttia eteläistä, niin nopeasti kuin mahdollista,” sanoin kuulokkeiden mikrofoniin.

~

”Tästä tulee helvetisti siivottavaa, mutta tuo kopteri on pysäytettävä,” Heikinheimo sanoi päätään pyöritellen.

”Käy hakemassa tuolta bensa-asemalta meille kahvia ja jotain syötävää,” hän sanoi vieressään istuvalle Peltoselle samalla kun valitsi ilmavoimien komentajan numeron puhelimestaan.

Peltonen suorastaan vihasi sitä, että Heikinheimo kohteli hän välillä kuin pahaista juoksupoikaa, varsinkin kun hän teki sen muiden edessä, mutta nieli jälleen kiukkunsa ja astui ulos autosta.

~

Kuusi minuuttia myöhemmin ilmavoimien valmiusyksikön Hornet F/A-18C Hornet nousi ilmaan Tampere-Pirkkala lentoasemalta.

Se kiihdytti kohti kaakkoa ja saavuttaisi kohteen muutamassa minuutissa.

Vaikka kopteri näkyi Hornetin tutkassa ”omana”, antoi asejärjestelmä ylimääräisen varmistuksen jälkeen lukita sen kohteeksi. Lentäjä oli tehnyt tämänkin satoja kertoja, muttei koskaan muulla kuin harjoitusohjuksella. Ei ollut hänen tehtävänsä pohtia mistä oli kysymys, mutta helvetti soikoon, ei hän ollut koskaan kuvitellut ampuvansa ensimmäistä kertaa tositilanteessa jenkkien konetta.

AIM-120 AMRAAM ilmataisteluohjus putosi lavetista ja kiihdytti sadasosasekunnissa huippunopeuteensa. Sen automatiikka havaitsi kohteen, laski ajan osumaan ja välitti tiedon takaisin hävittäjään. Kaksitoista sekuntia.

Kymmenen sekuntia. Ohjus otti huomioon kohteen loivan käännöksen ja korjasi omaa lentorataansa.

Kahdeksan sekuntia. Ohjus viritti sytyttimen ja vahvisti maalin lukituksen.

Kuusi sekuntia ja viisisataa meriä ennen UH-60:tä, se vastaanotti uuden komennon helikopterin ohjausyksiköltä. Ohjuksen sytytin kytkeytyi pois päältä ja rakettimoottori sammui. Se vajosi nopeasti ja hävisi näkyvistä Vihdin eteläpuoleiseen metsään.

”Ohjus katosi. Ei ilmoitusta virheestä tai tuhoutumisesta. Se vain katosi,” lentäjä sanoi kypärämikrofoniin.

”Jumalauta, se oli siis totta! Ei näillä vehkeillä pystynyt ampumaan Naton koneita, vaikka haluaisi,” Satakunnan lennoston komentaja eversti Tomi Ristola kirosi mielessään.

Hän painoi tangenttia ja sanoi: ”Ammu konetykillä. Saitteko?”

”Roger.”

~

”Meillä on ongelmia,” lentäjä sanoi radion kautta.

”Automatiikka hoiteli ohjuksen, mutta tämä kaveri ei näytä jättävän asiaa sikseen.”


Natasha nojasi käsiinsä ja yritti saada ajatuksensa kasaan. Alle kaksi tuntia sitten hän vielä selasi VK:ta Venäjän ulkoministeriön koneessa ja nyt hän istui amerikkalaisten helikopterissa samalla kun suomalainen hävittäjä yritti ampua sen alas.

Yhtäkkiä kopteri kääntyi äkisti vasemmalle ja pudotti nopeasti korkeutta. Oikean ikkunan takana Hornet ohitti sen niin läheltä, että keulan konetykin muodostama savuvana erottui sen takana ohuena juovana.

”Ei osunut tällä kertaa, mutta emme pääse tällä menolla kohteeseen,” lentäjä sanoi.

Natasha kaivoi puhelimen taskustaan ja valitsi puolustusministeriön Erikoisohjelmien yksikön operatiivisen numeron.

”Ohitustunnus 46977959, järjestelmä 03332,” hän lausui automaattiseen puhelinjärjestelmään.

”Kohde F/A-18C, koordinaatit..” hän kurottautui katsomaan lentäjän viereistä näyttöä ”koordinaatit 60 astetta, 31 minuuttia, 46 pilkku 8 sekuntia pohjoista, 23 astetta 49 minuuttia 18 pilkku 7 sekuntia eteläistä.”

~

Geosynkronisella kiertoradalla yksi kolmestakymmenestä Красный глаз (Punasilmä) - satelliitista kääntyi muutaman piirun ja avasi linssinsä.

Järjestelmän kehitys oli alkanut jo 70-luvulla, mutta kuten muitakaan salaisista avaruusohjelmista, sitä ei oltu koskaan julkistettu. Käytännössä jokainen maa suojeli myös toisten maiden ohjelmia, jos niitä joskus harvoin käytettiin. Syytettiin lentäjän virheitä, lintuja tai sähköpaloja, mikä ikinä kohde olikin.

Satelliitti vastaanotti tietoa Montsegorskin tukikohdasta ja lukittui kohteeseen.

Sekunnin tuhannesosassa lasersäde saavutti Hornetin grafiitti-epoksi-komposiittirakenteen sen vasemman siiven etureunassa ja muutti sen välittömästi höyryksi. Kun kone eteni sädettä pitkin, koko siipi leikkaantui irti ja katosi tuuleen.

”Mitä helvettiä!” lentäjä huusi kauhua äänessään, kun siipensä menettänyt Hornet syöksyi villisti kieppuen kohti Oinasjärven selkää.

Muutama sata metriä ennen maanpintaa hänen onnistui valtavista G-voimista huolimatta vetää heittoistuimen manuaalisesta laukaisukahvasta.

Koneesta ei jäänyt jäljelle muuta kuin muutama pala kelluvaa komposiittia ja läikkä öljyä. Siipi sen sijaan törrötti pystyssä läheisellä pellolla kuin muinainen megaliitti.


~

Jatkuu...

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tilastoja Ruotsista


Richard Horton


Uusia halkeamia pimeydessä

Brasilialainen uskomushoitaja Joao Teixeira de Faria, joka tunnetaan myös nimellä Jumalan John, nousi maailmanmaineeseen yhdysvaltalaisjuontaja Oprah Winfrey esiteltyä hänet ohjelmassaan vuonna 2010.

Bill Clintonin, laulaja Paul Simonin ja supermallin Naomi Campbellin on sanottu vierailleen hänen luonaan.

Kaksi kuukautta sitten hollantilaisnainen syytti Fariaa seksuaalisesta hyväksikäytöstä TV:n suorassa lähetyksessä. Tämän jälkeen yli 600 naista ympäri maailmaa on esittänyt samanlaisia syytöksiä, jotka sijoittuvat vuosien 1980 ja 2018 välille. He olivat tekohetkellä iältään 9 ja 67 vuoden välillä.

Farian oma tytär Dalva Teixeira on kutsunut häntä ”hirviöksi” ja syyttänyt Farian käyttäneen häntä hyväksi lapsena.

Faria on pidätetty ja Brasilian viranomaiset arvioivat tapauksen olevan pahin rikostapaus maan historiassa.

Brasilialaisaktivisti Sabrina Bittencourt, jonka tutkimukset johtivat Farian pidätykseen joulukuussa, väittää hänen lisäksi pyörittäneen lasten synnytys- ja ihmiskaupparinkiä.

Hänen mukaansa satoja nuoria tyttöjä pidettiin vankeina syrjäisillä maatiloilla, jossa heidät pakotettiin tuottamaan lapsia ja jotka myytiin suurilla summilla ympäri maailmaa. Bittencourtin mukaan naiset tapettiin heidän oltuaan vankeina ja synnytettyään kymmenen vuoden ajan.

https://www.mirror.co.uk/…/faith-healer-millions-followers-…


https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/94b161fc-9406-43d0-abdb-4b7d7eb3136b

Valitettavasti, Bittencourt, joka oli paennut tappouhkauksia Espanjaan ja jossa hän eli suojeltuna, tappoi itsensä toissapäivänä "mysteerisesti".

https://www.thesun.co.uk/…/activist-probe-arrest-rapist-jo…/

Tapauksessa on yhtäläisyyksiä yhdysvaltalaismiljardööri Jeffrey Epsteinin tapaukseen, jonka yksityisellä "orgiasaarella” vieraili maailman silmäätekeviä, poliitikoista, julkisuuden henkilöihin ja tiedemiehiin, ja joka tuomittiin vuonna 2008 alaikäisen pakottamisesta prostituutioon ja viime vuonna uutisoituun NXIVM-seksikultin toimintaan, johon yhteydessä mm. tunnettua yhdysvaltalaisnäyttelijätärtä syytetään ihmissalakuljetuksesta.

Mm. Britanniassa, USA:ssa ja Hollannissa eliitin harjoittamasta lasten hyväksikäytöstä ja murhista on uutisoitu vuosikymmeniä, ilman mainittavia tuloksia.

Maailmaa ”johtavat” niin synkät voimat, ettei QAnon liene kovin väärässä arviossaan, että jos koko totuus paljastettaisiin, niin 99% maailman väestöstä joutuisi sen seurauksena sairaalahoitoon.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Matteo Salvini - globalistien painajainen

EU-vaalit lähestyvät ja lämpö nousee. Oikeistopopulistista rintamaa kasaavan Italian sisäministeri Salvinin harteille sovitellaan jo Suomessakin näkyvästi turmion viittaa.



Salvini kurottaa myös valtameren yli ja lupaa Trumpille ”voivansa olla hänen lähin liittolaisensa Euroopassa.”

https://www.bloomberg.com/news/articles/2019-02-01/italy-s-salvini-to-trump-i-can-be-your-closest-ally-in-europe

Hän on monella tapaa globalistien pahin painajainen, ei vähiten erittäin lämpimien Kremlin suhteidensa vuoksi.


¿Qué pasó? Mitä tapahtui?

Vuonna 2014 olin vastavalmistunut kauppatieteiden maisteri korporaation uraputkessa ja niin huolestunut Venäjän kehityksestä ja Ukrainan tilanteesta, että osallistuin vapaaehtoisiin kertausharjoituksiin.

Facebook-päivitykseni alkuvuodesta 2014

Santahaminasta keväällä 2014

Vuonna 2018 Ilta-Sanomat kirjoittaa minun olevan ”putinisti” joka on ”taas Kremlin apuna” ja jatkaa pääkirjoituksessaan kuvailuani "Putinin pikku apuriksi", joka "pelaa Kremlin pussiin."

Mitä tapahtui? Värvättiinkö minut? Liikkuivatko ruplat?

Vaikka media on useamman kerran kirjoittanut minusta, yksikään suomalainen toimittaja ei ole koskaan ottanut yhteyttä.

Miten tämä varmasti lukijoita kiinnostava ajankohtainen henkilökuva on onnistunut pysymään median juttututkan ulkopuolella?

Nyt ensimmäiselle yksinoikeudella!