tiistai 19. kesäkuuta 2018

Lontoolaisen poliisin todistajanlausunto lasten hyväksikäytön salailusta

John Wedger, Suur-Lontoon poliisitoimessa lasten hyväksikäyttötapauksia tutkinut vastikään eläkkeelle jäänyt poliisi, kertoo kokemuksistaan huhtikuussa järjestetyssä kuulemistilaisuudessa (video alla).

Hän kertoo tutkimastaan paritustapauksesta, jonka uhreja olivat alaikäiset lastensuojelun piirissä olleet lapset, joista nuorimmat olivat yhdeksän vuotiaita ja jotka kaikki olivat addiktoituneita huumeisiin.

Parittaja oli Wedgerin mukaan poliisin hyvin tuntema naisprostituoitu, joka oli saanut jatkaa toimintaansa ilman seuraamuksia jo vuosia. Wedgerin tutkimuksen mukaansa naisella oli väitetysti vahvoja sidoksia korkea-arvoisiin poliiseihin, paikalliseen tuomariin ja brittien yleisradion BBC:n korkeassa asemassa olevaan johtajaan.

Hän kertoo tapauksen laajenneen nopeasti ja joka päivä löytyneen uuden lapsiuhrin ja arvelleen saavansa kiitosta sen selvittämisestä.

Wedgerin raportoitua tapauksesta esimiehelleen, sai hän kuitenkin käskyn sulkea tapauksen.

Hän kertoi osanneensa odottaa tätä, sillä eräs Scotland Yardin tutkija oli aiemmin lähestynyt Wedgeriä ja sanonut hänelle: ”Kun tutkit mitä tahansa rikosta ja onnistut siinä, saat kiitosta, kun tutkit lasten hyväksikäyttöä, päinvastainen tapahtuu. Ole hyvin varovainen.”

 
Lopulta hänet kutsuttiin poliisikomentajan luokse, joka ylisti hänen olevan yksi hänen parhaimmista tutkijoistaan, mutta jatkoi kuitenkin: ”John, minun täytyy puhua suoraan sinun kanssasi, mitä helvettiä olet tehnyt, olet kaivanut liian syvälle.”

Komentaja sanoi, että jos Wedger koskaan paljastaa mitä hän on löytänyt, hän menettää kotinsa, lapsensa ja työnsä ja hänet heitetään susille. Hänen mukaansa Wedgerillä ei ollut mitään käsitystä siitä kenen tai minkä kanssa hän oli tekemisissä.

Tämän jälkeen komentaja sanoi Wedgerin mukaan jotain omituista: ”Jos sanot tästä sanaakaan, tai vaikka teet valituksen, se tulee takaisin minulle ja se lentää roskakoriin. Minä tai kukaan muu ei koskaan tule pettämään samanarvoisia tovereitamme.”

Wedger päätti uhkauksista huolimatta kuitenkin paljastaa tapauksen. Hänen aloitteestaan korkea-arvoisia poliisikomentajia vastaan avattiin korruptiotutkimus. Hänen mukaansa todistajana ja tietolähteenä hänen olisi tullut saada tiedonantoja tutkimusten kehittymisestä joka 28 päivä, mutta hän ei saanut niitä ainuttakaan kolmeen vuoteen.

Muutama huolestunut parlamentaarikko ohjasi hänet keskustelemaan muiden poliisin pilliinpuhaltajien kanssa, joista yksi oli Maggie Oliver, joka oli tutkinut Rochdalen grooming-tapausta (lasten valmistelua manipuloimalla seksuaaliseen hyväksikäyttöön) ja yksi Lenny Harper, joka oli paljastanut Jerseyn Haut de la Garenne lastenkodin hyväksikäyttötapaukset.

Wedger kertoi heidän sanoneen hänelle: ”He tulevat käymään kimppuusi ja he tulevat kovaa.”

Wedgerin palkanmaksu keskeytettiin ja hän sai syytteen useista tiedon salausrikkomuksista. Lisäksi hänen pankkitilinsä suljettiin.

Tutkimuksen aikana yksi hänen lapsistaan joutui vakavaan onnettomuuteen, jonka seurauksena hänet todettiin useaan otteeseen kuolleeksi, onnistuttiin elvyttämään, mutta todettiin aivokuolleeksi.

Kun sairaala ilmoitti lapsen kuolleen, hän lähti tunnistamaan lasta sairaalaan. Matkalla hänelle ilmoitettiinkin, että elvyttämisessä oltiin onnistuttu. Hän vietti lapsensa luona sairaalassa kolme päivää, jona aikana hän nukkui rahattomana autossaan.

Tänä aikana hänen ystävänsä poliisista oli pyytänyt poliisikomentajia auttamaan Wedgeriä, sillä hänen mukaansa Weder ei ollut tehnyt mitään väärää.

Palattuaan kotiinsa, Wedger kuuli, että lastensuojelu oli lähetetty haastattelemaan heitteillejätöstä yhtä hänen lapsistaan.

Tutkimusta palloteltiin yksiköltä toiselle ja se kesti lopulta kolme vuotta. Kun Wedger lopulta sai Poliisin itsenäiseltä kannekomissiolta
(IPCC) päätöksen, oli se yhden kappaleen pituinen, jossa sanottiin tutkijoiden keskustelleen syytettyjen komentajien kanssa ja heidän kieltäneen syytökset. Komissio sanoi Wedgerille, ettei hänen tule enää koskaan olla siihen yhteydessä.

Wedger vei tapauksen valtakunnanneuvostossa ja hallituksen kabinetissa istuvalle poliisijohtajalle. Hän oli Wedgerin yllätykseksi järkyttynyt tapauksesta ja järjesti tapaamisen sisäasiainministeriön kanssa.

Sisäasiainministeriö perusti oman itsenäisen tutkimusryhmän, joka totesi Suur-Lontoon poliisitoimen ja IPCC:n epäonnistuneen.

Wedger kutsuttiin tapaamiseen, joka oli täysin nauhoitettu ja jossa oli todistajat, jossa valtioneuvoston jäsen antoi Wedgerin dokumentit virallisesti sisäasianministeriön edustajille.

Edustajat lupasivat olla Wedgeriin yhteydessä, antoivat hänelle 24h-kontaktinumeron ja lupasivat tutkia asiaa itsenäisesti.

Wedger ei koskaan enää kuullut heistä.

Sisäasiainministeriön edustajat ovat kieltäneet saaneensa mitään dokumentteja ja kun tätä on kyseenalaistettu, he ovat myöntäneet saaneensa ne, mutta hävittäneensä ne.

Wedgerin mukaan tapauksen salailu ja tekemättömyys tapahtuivat korkeimmalla tasolla. Hän nimeää Suur-Lontoon poliisitoimen komentajan Sir Bernard Hogan-Howen, jonka alla Wedgerin vastainen kampanja toteutettiin. Parlamentin ylähuone on nyt nimennyt Hogan-Howen tutkimaan lasten grooming-jengejä.

Wedger lopettaa lausuntonsa siihen, että jos sallimme lasten tulla hyväksikäytetyksi tällä tavalla, olemme epäonnistuneet kelvollisena ja moraalisena yhteiskuntana. Hänen mukaansa sen on pakko loppua ja siihen tarvitaan kansan tukea.




Kaikki kuulemistilaisuuden videot täällä: https://commission.itnj.org/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email