lauantai 12. toukokuuta 2018

Pohdintaa dissosioitumisesta

Kirjoituksia Facebookista:

Erinomainen artikkeli dissosioitumisesta ja sen äärimmäisimmästä muodosta, dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, identiteetin jakautumisesta trauman suojamekanismina (tämä liittyy oleellisesti traumaan perustuvaan mielenhallintaan).

https://fi.m.wikipedia.org/…/Dissosiatiivinen_identiteettih…

Dissosioituminen on tärkeää ymmärtää myös oman eheytymisen kannalta. Egon, identiteetin ongelmallisimmat osat ovat dissosioituneita traumoja, niihin liittyviä kokematta jääneitä voimakkaita tunteita.

Niihin tämä planeetta tarjoaa loputtomasti polttoainetta. Jokainen on kohdannut niitä elämässään, vaikka olisikin saanut elää turvassa väkivallalta; liian varhain katsottu kauhuelokuva, koulun pihalla huudetut ilkeät sanat, humalaisen uhkaava käytös jne.

Jos olemme joskus itse uhanneet toista ihmistä, olemme saattaneet myös tällöin tukahduttaa tunteemme.

(Alkoholi estää tehokkaasti pelon tunteen kokemista (sotilaille on tästä syystä juotettu viinaa ennen hyökkäystä) ja sen käyttö lisää näin ollen mahdollisuutta dissosioituneiden traumojen syntymiseen.))

Yksistään nämä eivät välttämättä olisi ongelmallisia, mutta myös pienet traumat laskostuvat kerroksittain osaksi identiteettiämme, jossemme osaa tai uskalla kokea niiden aiheuttamia tunteita.


~

Dissosioitumista tapahtuu myös tilanteissa, jotka eivät suoraan kohdistu meihin henkilöinä.

Esimerkkinä, sanotaan, että joku läheisesi on kuollut. Kolme skenaariota:

1. Sinulle ei olla vielä kerrottu asiasta
2. Sinulle on kerrottu asiasta, mutta et suostu uskomaan/hyväksymään tietoa ja kokemaan siihen liittyviä tunteita
3. Sinulle on kerrottu asiasta, uskot/hyväksyt tiedon ja suostut kokemaan siihen liittyvät tunteet

Kaikissa skenaarioissa läheisesi on kuollut, mutta vasta kolmannessa olet käsitellyt ja kokenut tiedon.

Tämä esimerkki voidaan suoraan soveltaa myös ympäröivään maailmaamme ja sen (monesti maton alle lakaistuihin) ongelmakohtiin.


~

Yksi iso ongelma tässä maassa on ollut, etteivät ”miehet pelkää.” Leijonakin pelkää, jos sen kimppuun käy biisonilauma. Mutta vain ihminen kykenee monimutkaista mieltään avuksi käyttämällä tukahduttamaan pelon/kauhun/paniikin tunteet.

Ja
jos ja kun tukahdutettuja tunteita jo on ja ne ovat osa identiteettiä, niin tällöin alkoholi tosiaan tehokkaasti estää niiden potentiaalisen kokemisen. Tällöin traumat eivät uhkaa yksilöä ja vaadi jatkuvaa tukahduttamista ja hän kykenee hetken elämään aivan kuin niitä ei olisi.

Dissosioituneista traumoista kykenee alkoholin vaikutuksen alaisena kuitenkin halutessaan helpommin puhumaan (siis nostamaan pintaan), mutta koska emme kykene tuolloin (ainakaan kokonaisvaltaisesti) kokemaan pelon/kauhun/paniikin tunteita, emme myöskään kykene eheyttämään traumoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email