tiistai 9. tammikuuta 2018

Valkoinen lippu Sanomatalon salossa?

Hesari vaikeroi sunnuntaisessa artikkelissaan Trumpin muuttaneen valeuutisten käsitteen. Aiemmin termi kuulemma merkitsi ”uutisiksi naamioitua, valheellista tai vääristelevää propagandaa”, mutta nyt siitä on tullut ”arkinen sana, joka tarkoittaa ihmisille nykyään huonosti tehtyä journalismia tai juttua, joka ei vastaa heidän omaa käsitystään asioista.”

Aiemmin? Hesarin arkistohaku paljastaa, että kyseinen aviisi käytti termiä ”valeuutiset” ensimmäisen kerran 2.2.2016. Kyseessä ei siis ole mikään kovin vanha ilmiö.

Tosiasiassa termin lanseeraus oli valtamedian epätoivoinen yritys siirtää mielipidemonopolinsa hautajaisia. Hesari myöntää tilanteen lohduttomuuden, sillä se ei sen korjaamiseksi keksi ehdottaa kuin uutta ”sisältösekaannus” termiä, mutta kirjoittaa samalla, ettei sekään kenties oikein iske (ilmainen vinkki: uusia termejä keksimällä tilanne ei korjaannu.)

On kuvaavaa, että artikkelin kommentti, joka pukee valtamedian epäonnistuneen kampanjan sanoiksi, on myös sen peukutetuin:

”No tätähän [uutisiksi naamioitua, valheellista tai vääristelevää propagandaa] Trump juuri "valeuutisella" tarkoittaa. Hän nyt sattuu vain olevan tunnetuin ihminen, joka uskaltaa paljastaa valtamedian tekevän juuri noin. Valtamedia oli varannut tuon vain omaan subjektiiviseen käyttöönsä uuden media vastustamisessa.”

Tilanne on valtamedian kannalta heikko. Lähdetäänkö Saksan kelkkaan ja määrätäänkö 50 miljoonan euron uhkasakko ”vihapuheesta, valeuutisista ja laittomasta materiaalista” vai heitetäänkö pyyhe kehään? Jo nyt alustavat tiedot kertovat, että vuoden alusta voimassa ollut laki maassa, jonka itäisessä osassa nautittiin alle sukupolvi sitten kenties maailman tarkimmasta mielipidekontrollista, ei uppoa otollisimpaan maaperään.

Hesarin Washingtonin kirjeenvaihtajan Laura Saarikosken tämänpäiväinen kolumni antaa vastauksesta osviittaa, sillä se on suorapuheisuudessaan ja rehellisyydessään poikkeuksellista luettavaa:

”Suurten lehtien toimittajat tulevat usein parhaista yliopistoista. Heille vähemmistö tarkoittaa etnisiä tai seksuaalisia vähemmistöjä, ei köyhiä valkoisia.”

Saarikoski kuvaa miltei sanatarkasti kulttuurimarxismia, yhtä länsimaisen aivopesun kulmakiveä, jota Hesari ja muu valtamedia on vuosikymmenet ajanut lukijoidensa tajuntaan myös Suomessa. Tämä ei tilanteeseen havahtuneille ole uutta tietoa, mutta median itsensä sen ääneen sanominen on poikkeuksellista.

Saarikoski jatkaa:

”Moniäänisyys ei voi tarkoittaa vain sitä, että toimittajissa on naisia, homoja, latinoita ja muitakin kuin humanisteja. Se pakottaa kysymään, onko toimittajissa yhtäkään köyhää, yhtäkään koulupudokasta tai yhtäkään sellaista, joka on tehnyt ruumiillista työtä.

Se on hyvä kysymys myös Suomessa.”


Sovitellaanko Sanomatalon salkoon jo valkoista lippua?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Follow by Email