torstai 2. huhtikuuta 2015

Polkuni

Tulemme tänne kokien itsemme saumattomaksi osaksi maailmaa, kuten voimme kuvitella miten aalto kokisi itsensä osaksi merta tai miten lehti kokisi itsensä osaksi puuta.
 

Nopeasti unohdamme ykseytemme, sillä samaistumme kehoon, jonka kautta toimimme. Tämä on luonnollista, sillä lapsi huomaa olevansa erillinen ihminen äidistään jo hyvin nuorena.
 

Itsensä unohtanut maailma kuitenkin kasvattaa tästä erillisyyden siemenestä valtavan viidakon, joka peittää ykseyden alleen. Erillistä minää rakennetaan ja odotetaan rakennettavan läpi elämämme: minun nimeni, minun kansalaisuuteni, minun ulkonäköni, minun omaisuuteni jne. Lisäksi kokemamme pelko sinetöi äärettömyyden ulkopuolellemme. Ykseys kuroutuu aina vain tiukemmin kehon, sen tarinan ja pelkojemme ympärille.
 

Mitä syvempää unohdus on, sitä enemmän ihminen kärsii. Mitä enemmän ykseys kokee olevansa erillisyys, sitä tuskaisemmaksi elämä käy.
 

Omalla kohdallani unohdus oli syvää ja siitä seuraavat pelko ja erillisyyden tunne ajoittain musertavia. Ihminen kokee tämän esimerkiksi masennuksena ja erilaisina pelkotiloina.
 

Olin onnekas, sillä pääsin psykoanalyysiin. Hoidossa oli ainoastaan yksi ohje: kerro ääneen mieleesi tulevat ajatukset. Ajatukseni vahvistivat sen minkä jo tiesin; maailma oli kylmä ja kova paikka, jossa biologiset olennot taistelivat eloonjäämisestä.
 

Analyytikkoni kysyi minulta vuosien varrella nähdäkseni kaksi hyvin tärkeää kysymystä: kuvittelenko maailma todella olevan tällainen, vai onko se fantasiaani ja miksi kuvittelen hänen valinneen tällaisen ammatin, jos hän ei välittäisi minusta. Erillisyyden läpitunkemattomaan viidakkoon saapui vieras, joka hitaasti heikensi kasvustoa. Tuo vieras oli rakkaus.
 

Noin puolitoista vuotta sitten koin hyvin yllättäen ja hetkellisesti miltä maailma näytti ilman erillisyyttä. Se sama maailma joka vain muutamaa hetkeä aiemmin oli ollut kuin pyytämättä annettu elinkautinen kärsimysnäytelmä, muuttui maailmaksi joka oli täynnä rakkautta, rauhaa ja kauneutta.
 

Olin hyvin hämmentynyt kokemuksestani, sillä en ollut koskaan kokenut tai kuvitellut kokevani mitään vastaavaa. Pian kuitenkin opin, että esimerkiksi Zen Buddhalaisuudessa tällaista kokemusta kutsutaan Satoriksi; ensimmäiseksi heräämiseksi todelliseen luontoomme.
 

Koska kokemus oli niin kokonaisvaltainen ja vapauttava, keskittyi miltei kaikki huomioni sen ympärille. Echart Tolle, Ramana Maharsi, Rupert Spira, Jack Kornfield, Adyashanti, Buddha, Jeesus ja monet muut henkiset opettajat ja heidän oppinsa tulivat tutuiksi. Suuresta osata hereillä oloaikaani tuli osa harjoitusta. Olin nähnyt pilkahduksen auringosta ja halusin nähdä sen kokonaan.
 

Opettelin kerta toisensa jälkeen avautumaan tähän hetkeen. Koska kokemuksella erillisestä itsestä oli ollut kolmekymmentä vuotta aikaa muodostua, ei se ymmärrettävästi sulanut hetkessä. Hitaasti kokemus minusta kehoni sisään sijoittuvana tarinana antoi kuitenkin sijaa nykyhetken äärettömyydelle.
 

Vaikka itsetutkiskelun kautta saavutin aina enenemissä määrin mistään riippumatonta rakkautta ja rauhaa, ei polku aina ollut helppo. Haastavaa vaihetta kutsutaan kirjallisuudessa sielun mustaksi yöksi. Kun koko vanha identiteetti koetaan illuusioksi, ihminen ei ymmärrettävästi hetkellisesti enää tiedä kuka hän on. Ymmärsin kuitenkin palanneeni kotiin alkuperäiseen olemukseeni.
 

Jälkeenpäin ajateltuna on hyvin loogista, etten syntynyt tänne Jarmo Ekmanina, joten minun täytyy olla jotain muuta. En olisi kuitenkaan arvannut todellisen olemukseni olevan jotain näin valtavan suurta ja kaunista.
 

En voi enää myöskään kuin todeta Buddhalaisuuteen ja Hindulaisuuteen liittyvän hyvin perustavalaatuinen totuus elämästä ja varsinkin länsimaissa vallalla olevan käsityksen meistä erillisinä biologisina olentoina olevan väärä.
 

Ykseys on jokaisen meidän todellinen olemus. Milloin ykseyden aalto, tai sielu, herää erillisyydestään, ei nähdäkseni ole merkitystä. Koska aikaa ei ole, voimme seikkailla ikuisuuden eri elämissä etsimässä itseämme. Lähdemme kotoa ja etsimme itseämme maailmasta, mutta lopulta palaamme jokainen kotiin. Tämäkään ei vielä ole tarinan päätepiste, vaan yhden vaiheen päätös.
 

Miten tämä kaikki on muuttanut elämääni? Ulkoisesti ei juuri mitenkään, teen edelleen päivän askareet ja nukun yöt. En kuitenkaan enää kuvittele olevani ruumiini aikaa sijoittuva tarina, vaan olen se nykyhetken ykseys joka kokee itseään tämän kehon kautta. Tästä kokemuksesta seuraa olosuhteista riippumaton levollisuus ja rauha ja pyyteetön rakkaus jokaista ykseyden osaa kohtaan.
 

Irtisanouduin jokin aika sitten työstäni. En siksi, että kokisin sen ikäväksi, mutta haluan kuitenkin elää absoluuttista vapauttani muualla. Kun kesä tulee, lähden Suomen kauniisiin metsiin telttailemaan. Mihin polkuni vie minut myöhemmin, en tiedä, mutta sillä ei ole merkitystä. On vain tämä ikuinen nyt-hetki, jossa kaikki tapahtuu. Kun kehoni aikanaan kuolee, se saa jäädä niille sijoilleen, sillä minä en makaa siinä.
                                 "Älä seiso haudallani itkien; en ole siellä, nuku en.
                                           Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
                                                 olen timantinhohde lumessa.
                                              Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
                                                syyssade, joka puhaltaa hiljaa.
                                               Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
                                                  olen ylitsesi maahan uuteen
                                              matkaavien muuttolintujen lento.
                                                Olen öisten tähtien loiste hento.
                                                   Älä seiso haudallani itkien;
                                                    en ole siellä - kuollut en."

                                                             Tuntematon
                                                (alkup. Mary Elizabeth Frye)


1 kommentti:

  1. onpa hieno kuvaus siitä mitä on! <3 niinku äijältä äijälle :-D

    VastaaPoista

Follow by Email